Kilpirauhasen vajaatoiminnassa eli hypotyreoosissa kilpirauhashormoneita erittyy liian vähän. Hypotyreoosi on kissoilla erittäin harvinainen. Koirilla sen sijaan hypotyreoosi on huomattavasti yleisempää kuin hypertyreoosi.

Anatomia

Kilpirauhanen koostuu kahdesta lohkosta, jotka sijaitsevat kissan henkitorven molemmin puolin, noin kurkunpään korkeudella. Terveellä kissalla kilpirauhaset eivät ole tunnettavissa. Tunnustelu tehdään nostamalla kissan päätä varovasti ylöspäin ja sivelemällä kevyesti kissan kaulaa.

Fysiologia

Kilpirauhanen ohjaa elimistön aineenvaihduntaa erittämiensä hormonien avulla. Tärkeimmät kilpirauhasen erittämät hormonit ovat tyroksiini (T4) ja trijodityroniini (T3).

Liikatoiminnan aiheuttaja

Mikä aiheuttaa hypertyreoosin? Lähes aina liikatoiminnan aiheuttajana on kilpirauhasen hyvänlaatuinen muutos. Uudismuodostumat voivat olla myös pahanlaatuisia, mutta se on erittäin harvinaista. 

Uudismuodostumia on n. 70 %:ssa molemmissa lohkoissa ja usein suurentuneen kilpirauhasen pystyy havaitsemaan tunnustelemalla. Kilpirauhasen liikatoiminnan aiheuttajaa tutkitaan edelleen jatkuvasti

Oireet

Kilpirauhasen liikatoiminta aiheuttaa koko elimistön aineenvaihdunnan kiihtymisen. Yleisimpiä liikatoiminnan oireita ovat: laihtuminen lisääntyneestä ruokahalusta huolimatta, muutokset käytöksessä (esimerkiksi levottomuus ja aggressiivisuus), sydämen sykkeen kohoaminen, sivuääni ja rytmihäiriöt, lisääntynyt juominen ja virtsaaminen sekä oksentelu. Joillain kissoilla on myös ripulia, kiilloton ja takkuuntuva turkki sekä lisääntynyttä karvanlähtöä.

Osa kissoista saattaa muuttua tavallista passiivisemmiksi, ne syövät vähemmän ja hakeutuvat mielellään omiin oloihinsa. Koska kilpirauhasen liikatoiminta on yleisempää vanhemmilla kissoilla, saattaa kissalla olla samanaikaisesti muitakin sairauksia. Kissan rotu ja sukupuoli eivät vaikuta sairastumisalttiuteen.

Diagnoosi

Diagnoosi tehdään tyypillisten oireiden, huolellisen yleistutkimuksen sekä verinäytteessä todetujen kilpirauhashormonien pitoisuuksien perusteella. Joissain tapauksissa suurentuneen kilpirauhasen voi lisäksi havaita tunnustelemalla.

Kun kissalla on taudinkuvaan sopivia oireita ja kilpirauhashormonin pitoisuus on korkea, on diagnoosina kilpirauhasen liikatoiminta. Toisinaan kissa tutkitaan niin aikaisessa vaiheessa, että arvot eivät ole ehtineet nousta. Silloin kissalta otetaan uusi näyte joidenkin viikkojen kuluttua. Hormonipitoisuus vaihtelee jonkin verran myös vuorokaudenajan mukaan. Myös muut sairaudet kuten tulehdukset, sokeritauti sekä maksa- ja munuaissairaudet voivat vaikuttaa hormonitasapainoon, jolloin kilpirauhashormonin pitoisuutta ei voida määrittää luotettavasti.

Kilpirauhasen liikatoimintaa sairastavat kissat ovat yleensä jo iäkkäämpiä, mistä syystä muiden sairauksien mahdollisuus tulee sulkea pois. Hypertyreoosia sairastavat kissat ovat yleensä erityisen herkkiä tutkimuksen ja verinäytteen oton aiheuttamalle stressille, joten kissa tulee tutkia mahdollisimman rauhallisessa ympäristössä. 

Kilpirauhasen liikatoiminnan tärkeimpinä erotusdiagnooseina ovat sokeritauti, maksasairaudet, munuaisten vajaatoiminta sekä kasvainsairaudet.

Hoito

Kilpirauhasen liikatoiminta on hoidettavissa. Hoitovaihtoehtoja on useita.

Tabletit

Kilpirauhasen liikatoimintaa voidaan lääkitä suun kautta annettavalla reseptilääkkeellä. Lääke hidastaa tyroksiinin ja trijodityroniinin tuotantoa. Kissa tulee lääkitä päivittäin koko sen elämän ajan.

Lääkkeen aloittamisen jälkeen ensimmäinen kontrollikäynti on yleensä 2-3 viikon kuluttua. Kontrollikäynnillä kissa tutkitaan ja siltä otetaan uusi verinäyte, jotta voidaan määrittää lääkkeen oikea annostus. Ensimmäisen kolmen kuukauden aikana kontrollikäyntejä on noin 3–4 viikon välein ja sen jälkeen 1–2 kertaa vuodessa kissan yleiskunnosta riippuen.

Lääkitys voi aiheuttaa sivuvaikutuksia kuten ruokahaluttomuutta, maksa-arvojen kohoamista, oksentelua, verihiutaleiden puutosta, kutiamista ja ihottumaa. Toisinaan lääkitys joudutaan lopettamaan sivuvaikutusten takia. Moni kissanomistaja valitsee ainakin aluksi lääkityksen, sillä se on helppo ja suhteellisen halpa hoitomenetelmä. Lääkitystä tulee kuitenkin yleensä jatkaa koko kissan elämän ajan, mikä yhdessä kontrollikäyntien kanssa aiheuttaa kustannuksia. Myös tablettien antaminen kissalle saattaa olla haastavaa.

Ruokavalio

Hypertyreoosia voidaan hoitaa myös erityisen lääkeruokavalion avulla. Koska jodia tarvitaan kilpirauhashormonien muodostumiseen, voidaan vähäjodisen ruuan avulla saada kilpirauhashormonin pitoisuus laskemaan. Erittäin tärkeää on, että kissa ei saa lääkeruuan lisäksi mitään muuta ruokaa tai namipaloja. Tässäkin hoitomuodossa säännölliset kontrollikäynnit ovat välttämättömiä.

Leikkaus

Pitkäkestoisempia tuloksia antava hoitomenetelmä on poistaa yliaktiivinen kilpirauhanen kirurgisesti. Leikkausta varten kissan vointi tulee ensin vakiinnuttaa, niin että leikkaus on mahdollinen.

Kilpirauhasen poistaminen kirurgisesti on haasteellista, sillä yliaktiivista kilpirauhasta poistettaessa lisäkilpirauhasten tulee säilyä vahingoittumattomina. Lisäkilpirauhaset ovat elintärkeitä kissan kehon kalsiumtasapainolle. Tämän takia kissan veren kalsiumtasoa seurataan leikkauksen jälkeen verinäytekontrolleilla ja tarvittaessa kissalle annetaan kalsiumlisää. Kalsiumin puutteen oireita ovat muun muassa levottomuus, muutokset käytöksessä ja kouristukset.

Toisinaan kilpirauhasen liikatoiminnan oireet jatkuvat leikkauksesta huolimatta. Syynä siihen voi olla, että kaikkea kilpirauhaskudosta ei ole onnistuttu poistamaan leikkauksella.

Radiojodihoito

Neljäs hoitomenetelmä on radioaktiivista jodia sisältävän ruiskeen antaminen, radiojodihoito. Radiojodihoidon hoitotulos on yleensä pysyvä. Kilpirauhanen kerää jodia itseensä, joten radioaktiivinen jodi hakeutuu kilpirauhaseen ja tuhoaa säteilyllään yliaktiivisen kilpirauhaskudoksen. Terve kilpirauhaskudos palautuu ja alkaa tuottaa hormoneja normaalisti.

Radiojodihoitoa antavalla eläinklinikalla tulee olla erityiskoulutettu henkilökunta ja välineistö. Hoidon jälkeen kissan täytyy viettää useampi päivä klinikalla. Hoidon jälkeen kissanomistaja saa tarkat ohjeet ulosteen ja virtsan käsittelystä ja kontakteista muihin eläimiin ja ihmisiin säteilyturvallisuuden varmistamiseksi.

Kilpirauhasen liikatoiminnan hoidossa huomioitavaa

Kilpirauhasen liikatoiminta voi peittää alleen munuaisten vajaatoiminnan oireet. Munuaisten vajaatoiminta on yleistä erityisesti keski-ikäisillä ja sitä vanhemmilla kissoilla. Kissojen munuaisarvot tutkitaan aina ennen hoitojen aloittamista sekä kontrollikäynneillä.  

Kilpirauhasen liikatoiminta on siis hoidettavissa oleva sairaus. Hoitopäätös räätälöidään kuitenkin aina yksilöllisesti huomioiden kissan mahdolliset muut sairaudet, lääkitysmyönteisyys sekä omistajan hoitomahdollisuudet.